Moi taas!

Eipä oo taas tullu kauheesti päivitettyä, yli kuukaus sitten näköjään oon viimeks kirjotellu. Sillonhan oli tosiaan se tilanne et sain sen älynväläyksen lääkkeettömyyskokeilusta mikä sit osoittautui harvinaisen huonoks ideaks...kunto romahti aika lahjakkaasti ja muutama viikko meniki taas aika väsyneessä olotilassa. Aloin siitä sitten taas nostamaan lääkitystä, korkeimmillaan se on ollut mulla 80 mcg, nyt sit tiputin sen alimmillaan 20 mikroon mikä on siis tosi vähän. Useimmilla hyvä ylläpitoannos on 40-50 mikrossa mikä on nyt osoittautunut mullekin sopivaks annokseks ja olo on tasoittunu tosi paljon, ei väsytä läheskään niin paljon ja salilla huomaan jopa et saa lisätä pikkuhiljaa painojakin eli voimatasot alkaa palailemaan. Samoihin aikoihin kun kokeilin lääkkeettömyyttä, aloin tiputtamaan myös hc:tä (hydrocortisonia mitä oon siis syönyt lisämunuaisten uupumiseen) pois. Tein sen tosi hitaasti et lisämunuaiset sais tottua muutokseen ja et ne alkais taas pelittää itte ja se on nyt onnistunu, muutaman viikon oon ollu ilman ja olo on hyvä. Luin myös et lisämunuaisia voi tukea myös niin, että ottaa päivän ekan lääkkeen aamuyöstä koska suurin osa päivän kortisolista tuotetaan lisämunuaisissa heräämistä edeltävien neljän tunnin aikana. Ja koska lisämunuaiset tarvii T3-hormonia, tuottaa ne tehokkaammin kortisolia jos niille annetaan T3:sta tuon neljän tunnin sisällä. Tää on toiminu mulla kyllä hyvin, ennen mulla tuli pari tuntia heräämisestä sellanen aamukooma et veto hävis ihan totaalisesti mut se on siis hävinny tän myötä. Tää tieto on peräisin Paul Robinsonin kirjoittamasta kirjasta ja sitä sanotaan Circadian Methodiks, jos joku haluaa tutkia asiaa lisää.  Tosin samaan aikaan lisäsin lisäravinnedosettiini yhden pillerin lisää, kun sain kokeiluun iherbistä tilattavaa Thyroid Energy-kapselia joka on suunniteltu nimenomaan kilpparille. Siinä on just sitä kaikkea mitkä tukee kilpparia eli B6-ja B12-vitamiinia, folaattia, jodia, sinkkiä, seleeniä, kuparia ja adaptogeenisiä yrttejä. Suosittelen kyllä kokeilemaan! Otinhan mä osaa noista jo ennenkin mut esim. kuparia en ollut saanut joten on ollut kyllä hyödyllinen. 

Kävin verikokeissa pitkästä aikaa ja arvot oli ihan ok, tosin tulehdusarvot oli vieläkin reippaasti koholla, maksimi on 60 ja mulla ne oli 217. Olin hiukan toivonut et ne olis paremmat gluteenittoman ruokavalion myötä, koska sen takiahan mä gluteenittomalla oon koska sillä pitäis olla tulehdusta hillitsevä vaikutus mut ei nähtävästi auta mulla ja katotaan nyt lähdetäänkö sitä selvittämään et mistä se tulehdus sit johtuu...Joillakin sitä aiheuttaa esim. ameebat tai mykoplasma. Mut en sit tosiaan tiedä lähdetäänkö mulla tutkimaan sitä tässä vaiheessa kun eihä mulla oo ens perjantain jälkeen edes lääkäriä...Ens viikolla siis meen tosiaan lääkäriin, lääkitys vaihdetaan Armouriin joka on yhdistelmälääke ja sisältää kaikkia kilpparin tarvimia hormoneja. Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan olo menee, kaikille tää lääkitys ei oo sopinu ja monet ottaakin sitä ja Liothyroninia molempia ja voi niin hyvin. Ja tää on siis ilmeisesti viimenen käynti tällä lääkärillä, kiitos TYKSin sisätautilääkärin joka teki sen kantelun Valviraan hoitovirheestä (!) tästä mun lääkäristä. Olin ajatellut koittaa saada aikaa Raumalle, siellä on kuulemma hyvä lääkäri mut soitin sinne ja on niin buukattu ettei ota uusia asiakkaita ennen syksyä. Seuraava vaihtoehto olis Tampereella...On tää touhua ja hullummaks menee vaan! Kyrsi niin et kirjotin kirjeen sille TYKSin lääkärille vaikka eihän siitä mitään hyötyä oo mut pakko oli saada kerrottua et näin hengenvaarallinen tää lääkitys on niinku se mulle väitti.

Mutta joo, tällä hetkellä olo on taas ihan hyvä ja hyvä et onkin kun hommaa on tällä hetkellä aika paljon kun meillä on iso remppa menossa ja voimia tarvitaan :) Muutenkin kaikki on hyvin, elämässä tapahtuu mukavia asioita ja asiat menee eteenpäin. Paljon on taas ollu varmaan taas vaikutusta silläkin et on saanu järjestettyä päänsä palikoita oikein....Tajusin jossain vaiheessa et niin kauan ku mä en hyväksy tätä sairautta ja taistelen kaikilla voimillani sitä vastaan, niin sitä enemmän se myös vie mua ja sitä kautta hankaloittaa elämää. Tajusin päästää irti ja hyväksyä sen et fine, mulla nyt on tää ja loppuelämän lääkitys ja tän kans nyt vaan on opittava elämään. Ja jotenki sen tajusin kans et jessus, jos mun kerran piti sairastua niin kyllähän sitä saa olla onnellinen et se on vaan tätä eikä mikään syöpä! Ja niinku joskus aikasemminki kirjotin niin tää koko soppa on tuonu niin paljon hyvääkin :) 

Mut eipä muuta, kuullaan taas!  

Vitutus maksimus!

Just niin. Tässä on taas tapahtunu aika paljon. Ennen lomaa otin Liothyronin rinnalle tyroksiinin, resepti oli varalta olemassa jos sattuisin sitä tarvimaan. Ajattelin et haluan koittaa sitä, koska se on niin paljon halvempaa kuin armour. Alku vaikuttikin lupaavalta, olo piristyi ja muutenkin oli hyvä olo. Kunnes 1,5 viikon kokeilun jälkeen iski turvotukset päälle ja totesin että ei kiitos enempää! Jätin sen kerrasta pois eikä oo onneks tullu mitään seuraamuksia. Samaan aikaan olen vähentänyt Liothyronin määrää ja koska olo on ollut aika hyvä, sain jostain päähäni hullun idean et kokeilen lääkkeettömyyttä. Jotenkin muistelin alkuarvoni paremmaks mitä ne olikaan ja ajattelin et jos suuri osa oireista onkin ollut stressin, ylikunnon ja homealtistuksen aiheuttamia ja pääsisin vielä lääkkeistä eroon. Laskin sitten Liothyronin liian alas ja vajaalla mennään taas ja reippaasti! Torstaina olis ollut lääkäriaika minkä idiootti siirsin toukokuulle kun ajattelin et haluun katsoa et mihin tää lääkkeettömyyskokeilu johtaa...enkä ollut ehkä henkisesti valmis siirtymään armouriin, se on tosi kallis lääke eikä siihen saa edes kela-korvausta, saatika et vakuutusyhtiö sitä korvais. No, arvaatte varmaan et nyt kadun katkerasti et menin siirtämään sen ajan...Nyt täytyy sitten taas kärvistellä yli kuukaus ennenkuin pääsen lääkäriin. Onneks väsymys ei oo tullu takas mut huomaan kyllä selkeesti et suoraansanoen vituttaa ihan liikaa, turvottaa niin ettei takkikaan mee kunnolla kiinni, eilen kävin pitkästä aikaa vaaàlla ja kas, plus kaks kiloa tullu tosta vaan. Jumaliste! Niinku tässä ei olis jo tarpeeks, kohta "pääsen" kymppikerhoon minäkin tätä menoa...Täytyy nyt vaan nostella annosta et pääsen jonkunlaiseen tasapainoon ja odottaa toukokuuta ja lääkäriinpääsyä.

On tässä jotain kivaakin tapahtunu ettei ihan marinaks mee. Pitäis nyt olla onnellinen siitä, et pystyn taas urheilemaan, sitähän mä oon odottanu viime kesästä asti. Juoksu kulkee ja oon tehny aika pitkiäkin lenkkejä ja lomalla hiihdin 17 kilsan lenkin, se oli ihan erityisen siistiä. Mut olishan se enemmän ku kivaa et sais noita kertyneitä kiloja pois kun kesäkin on tulossa mut aika haastavaa se on ku kroppa ei pelitä. Ja onneks on tää vuorotteluvapaa ettei tarvi töissä olla, en oo kyllä erityisen sosiaalista seuraa tällä hetkellä....Toivon vaan niin et syksyyn mennessä tähän hommaan tulee joku tolkku kun täytyy taas palata arkeen. Armourin suhteen on kyllä kovat odotukset, sen pitäis olla hyvä lääke ja on auttanut monia älyttömästi.

Käykääpä lukemassa toi tarina jonka linkitän tähän loppuun, saa aika hyvän kuvan siitä miten hyvin kilppariasioita meillä hoidetaan...

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=arkisto_2014_Jasminen_kilpirauhaskiistan_uhri

En ookaan näköjään kirjotellu hetkeen, mihinkähän tää aika menee...Joko mä oon onnistunu totaalisesti hidastamaan tahtia tai sit oon huomaamattani hidastunu mut yks päivä just mietin et miten mä oon joskus ehtiny käymään töissä :) Kun nytkin aika vaan tuntuu menevän.

Aika paljon on taas tapahtunu kaikenlaista. Se, mistä mä viime postauksessa kerroin, on sellanen juttu, et kävi ilmi, et ihmiset (silloiset kaverit) joilta me ostettiin meidän nykyinen talo vajaat kolme vuotta sitten, oli tehneet sähköremontin jossa pääkytkin oli ohitettu. Eli me ei olla maksettu sähköstä paljon paskaakaan kolmeen vuoteen. Myyjä väittää, et hän ei ole sitä remonttia tehnyt vaan joku "tuttu". No, mitään papereita siitä remontista ei ole olemassa et sikäli hän on aika heikoilla tässä. Me ilmotettiin tää juttu sähköyhtiöön ja he tietenkin vaatii et ne korjataan, ja vielä ei oo tietoa et kuin iso remontti siitä tulee. Epäselvää on ollut myös et suostuuko myyjät suosiolla maksamaan vai pitääkö lähtee oikeuteen tappelemaan...Vaikka oon aika hyvin pärjänny tän asian kans niin onhan sen miettiminen vieny voimia, nyt sen alkaa tajuamaan. Plus et tässä nyt on ollu kaikenlaista muutakin. Vuorotteluvapaakin meinas olla katkolla kun TE-toimisto ilmoitti viikko vuorottelun alkamisen jälkeen et en oo oikeutettu korvaukseen kun oon päätoiminen yrittäjä! Mähän perustin toiminimen helmikuussa ja nyt he tietty katsoo et jäin vuorottelulle sen takia et voin toimia yrittäjänä...Aikamoinen koitos sekin oli, mun piti laittaa hommat jäähylle ennenku ne ehti edes alkaa et TE-toimiston tyypit tuli tyytyväiseks. Annoin kyllä aika tiukkaa palautetta siitä, et miten siellä asioita hoidetaan kun yks sanoo toista ja toinen toista! No, se siitä...Nyt sit vielä pisteenä iin päälle kävi ilmi, et se TYKSin endo, jolla kävin, on tehny mun kilpparilääkäristä kantelun Valviraan hoitovirheestä! Nyt on pakko sanoa et voihan perkele! Taitaa olla siis lääkärinvaihto edessä kun ei tää nyt enää luultavasti uskalla hoitaa mua ettei lähde luvat. Juttelen vielä lääkärin kans et miten tässä kannattais menetellä mut mä en aio painaa tätä villasella, aion laittaa vastineen sekä Valviraan et sille endolle. Mut nyt huomaa et nää kaikki alkaa tuntua olossa, oon ollu tän viikon tosi väsyny vaikka oon nukkunu ku tukki...En tiiä sitte oonko skarpannu liikaa mut hemmetti ku luovuttaakaan ei vaan voi! Sen oon huomammu myös et sää vaikuttaa paitsi mielialaan myös fyysiseen jaksamiseen mulla uskomattoman paljon, tällä hetkellä vaikka miten asennoidun, talvi ei jaksa napata ja enemmän ku mitään tekis mieli hypätä koneeseen ja lähtee jonneki mahdollisimman kauas! Se ei oo muutenkaan mitenkään harvinaista et monet vajispotilaat voi paljon paremmin lämpimässä ilmastossa.

Muuten olo on ollu pääsääntöisesti aika hyvä, jonkun verran ne kyllä heittelee. Laskin annoksen liian alas liikatoiminnalle menon jälkeen ja kun aloin huomaamaan vajaatoimintaoireita, nostin annosta ja olo parani nopeesti. Nyt odotan kuumeisesti et saisin Armourin, koska tää väsymys voi johtua paljon myös siitä et koska mulla on myös tavallinen vajaatoiminta, tarvin myös T4-hormonia. Harmi vaan et lääkäriaika on vasta 9.4, jotenki täytyy ketkutella sinne asti ellei nyt saa mitään peruutusaikaa.

Että tämmöstä. Nyt sais alkaa jo rauhallisempi vaihe, jotenki tuntuu et nää koettelemukset alkais jo riittää. Onneks ens viikolla lähetään reissuun, pääsee hetkeks muihin maisemiin ja saa toivottavasti muuta ajateltavaa ku tää talosoppa ja siihen liittyvät  jutut. Ja kun tullaan takas, on parempi olla kevät!

Kuulumisia...

Viime päivinä oon saanu huomata et kyllä on elämä yllätyksiä täynnä eikä aina niin mukavia. En voi vielä kertoa mitään enempää mutta hetkellisesti taas meni pasmat sekaisin ja ihana zen-olotila oli jossain ihan muualla ku mussa mut jotain tietoinen stressinhallinta on tehny, aika nopeesti palauduin takas balanssiin. Kilpparin puolesta elämä tuntuu nykyään aika mukavalta :) Pari viikkoa sitten tosiaan vähensin lääkitystä puoleen ja kortisoniakin oon alkanu pikkuhiljaa tiputtelemaan alas, mutta otan sen kanssa nyt rauhallisesti et pystyn tarkkaan seuraamaan oloa kilpparilääkityksen suhteen. Mutta olo on ollu ihan tosi hyvä, jopa niin hyvä et oon käyny kaks juoksulenkkiä! En oikein usko itekkään et se tapahtui jo nyt, luulin että ehkä joskus huhtikuussa...ottaen huomioon et vielä uutena vuotena olin niin poikki etten jaksanu muuta ku sohvalla maata. Ja positiivinen yllätys oli myös se, et kunto ei ollutkaan laskenu läheskään niin paljon kuin mitä olin ajatellut, eka lenkki oli melkein tunnin ja meni yllättävän kevyesti. Nyt oonki ajatellut et juoksisin syksyllä puolikkaan maratonin, se olis kiva tapa lopettaa tää vaihe elämässä :) Mut en todellakaan ota siitä mitään paineita, ei tää tauti kuitenkaan vielä selätetty oo ja lääkityksien kans saa säätää koko ajan ja varmaan aika kauan vielä ennenkuin tasapaino löytyy. Nyt seuraava askel on varata aika lääkärille ja Liothyron vaihdetaan Armour-nimiseen lääkkeeseen, se on tavallaan T3-hormonin ja tyroksiinin yhdistelmä, ja mä tarvin sitä koska mulla on rt3-dominanssin lisäks myös tavallinen vajaatoiminta. Sairasloma loppu tänään ja aika hyvään paikkaan, tällä viikolla nimittäin Kelasta tuli kirje et jos työkyvyttömyys jatkuu, he haluaa sisätautilääkärin eli sen TYKSin endokrinologin b-lausunnon. No, sitähän mä en sieltä tulis saamaan koska hänen mukaansahan mulla ei mitään vajaatoimintaa edes oo. Vaikka kyllä mä töissä varmaan nyt jo jotenkin jaksaisinkin jos olis pakko, mutta koska ei oo niin sikäli tilanne on nyt aika hyvä. (Siis kaikki muu paitsi rahatilanne ;) ) Mut on tää sairastuminen laittanu miettimään asioita aika paljon ja sitä, et mitä osaa työ tässä kuviossa on näytelly? Tai lähinnä se, et se ei oo vähään aikaan tuntunu silt et sitä haluais loppuelämänsä tehä. Ja aika paljon on ollu morkkista ilmassa siitä, et sen joka lasten kanssa töitä tekee, täytyis tehä sitä sydämellään ja koska mä en siihen enää pysty, oon tullu siihen tulokseen et mun paikka ei oo enää niissä hommissa. Mun paukut vaan ei riitä hoitamaan sekä vieraitten että omia lapsia ja omat nyt tietenkin on tärkeimmät. Oon hakenu nyt opiskelemaan ja toivon tietenkin et pääsen sisään.

Tässä on siis tapahtunut elämässä kaikenlaista muutenkin mikä vielä pari kuukautta olis saanu mut ihan raiteiltani ja kyllä tää tilanne nytkin vähän ylimääräistä päänvaivaa aiheuttaa mut aika hyvillä mielin oon silti. Se asia koskee koko meidän perhettä, mut kyllä mä silti niin tänkin asian nään, et nyt katotaan mistä on Serolan eukko tehty ;) Ja päätin et en ala stressaamaan tätäkään asiaa, koska se nyt vaan piti tapahtua ja jotenkin se selviää, tavalla tai toisella. Mut sen tää homma on nyt saanu lopullisesti tajuamaan et eihän millään muulla oo väliä kun sillä et meidän perhe kestää vielä tänkin koettelemuksen ja mehän kestetään! Jossain vaiheessa sairastamista ei ollu yhtään varmaa et miten meidän käy kun oli niin rankkaa ja kaikki oireili omalla tavallaan mut kyllä mä nyt ajattelen niin et ei tääkään meitä kaada. Ja siitä oon varma, niinku oon monelle sanonu, et joku jossain liikutteli palikoita niin et tää juttu tapahtui nyt eikä pari kuukautta sitten, koska sillon, siinä tilanteessa mie olisin romahtanu :) Tää olis vaan ollu liikaa kestettäväks sen järkyn olon päälle. Mut ei tässä nyt mitään, täytyy muistaa vaan et every day may not be good but there`s something good in every day :)

Huh huh...

Enpä oo hetkeen kirjotellutkaan. Oon yrittäny olla ajattelematta koko hommaa, alan olla niin kypsä koko sairauteen et oon tullu siihen tulokseen et mitä vähemmän ajattelen ja puhun siitä, niin vähemmän se hallitsee mun elämää. Ja jotenkin se on onnistunutki nyt kun olo on ollu niin paljon parempi. Huomaan siis olon kohenemisen ihan selvästi, oon jopa alkanu haaveilemaan urheilusta taas ja jaksan tehdä asioita. Ainut mikä haittaa olemista, on epämääräinen vapina ja tärinä sekä sydämentykykset mut uskon et niihinkin tulee parannusta nyt kun lääkityksiä aletaan vähentää. Koska niin, vihdoin alkaa tuntua siltä et niin voi tehdä :) Reilu viikko sitten aloin huomaamaan ittessäni liikatoimintaoireita ja sitähän tällä lääkityksellä haetaan, et keho menee ensin liikatoiminnalle ja sitten lääkitystä vähennetään ja haetaan sopiva määrä tai vaihdetaan lääkitys Armouriin, missä on sekä T3,- että T4-hormonia. Virtaa on ollu paljon enemmän ku ennen ja nää viimeset vajaa pari viikkoa onki ollu kohtalaisen tuskallista aikaa kun on tehny niin mieli urheilemaan vaan en oo päässy kun kurkussa on ollu streptokokki johon on nyt jo toinen lääkekuuri menossa. Nyt jos koskaan on ollu mielenterveys koetuksella...Mut jospa pian pääsis, jotenki on sellanen tunne et kun on hupparikelit, oon taas juoksukunnossa, tai et ainakin vois alkaa aloittelemaan taas hilaamaan rapakuntoa pikkuhiljaa ylöspäin. Kunto on tosiaan huonompi ku kertaakaan aikuisiällä, nyt on menny 9 kuukautta siitä kun oon viimeks pystyny säännöllisesti urheilemaan mut pohjaltahan ei pääse ku ylöspäin...

Mielessä on ollu koko ajan lähenevä TYKSin reissu ja tänäänhän se päivä sit koitti. Eilen alko olla jännitystä ilmassa ja ajattelin et mitenköhän saan nukuttua mut ihme kyllä nukuin ku tukki. Tiesin siis mitä odottaa mut kyllä se silti löi ällikällä...ja järkyttikin kyllä aika pahasti, on menny tää päivä ajatuksia kootessa. Tämä sisätautilääkäri oli just sitä mieltä mitä odotinkin, et ei mitään rt3-dominanssia oo olemassakaan. 45 minsaa se puhui ku papupata, puoliakaan en ymmärtänyt koska en tietty amatöörinä voi tajuta hormonihässäköistä mitään mut sen tajusin kun se sanoi et et hengenvaarallinenhan tää lääkitys on ja kortisonille mulla ei ainakaan olis mitään tarvetta. Ja tämä kaikki siis pelkkiä arvoja tuijottamalla. Yritti kaikkensa, et vaihtaisin sinne hoitoon ja kysyinkin sit et miten hän sit mua alkais hoitamaan? No, kaikki lääkitykset tietty purettais pois ja alotettais koko homma alusta. Sanoin, etten mitenkään pysty ottamaan sitä riskiä et vajoan takasin siihen jamaan missä olin! Huomiseen asti on kuulemma aikaa miettiä et mitä teen. No, tiedän kyllä. Kysyin myös et miten sit jos tää lääkitys on niin vaarallinen, on mahdollista et mun olo on niin paljon parempi? Ei oikein tullut selvää vastausta...Ja samoiten et miten niin moni on saanut ittensä elävien kirjoihin ihan järkyttävästä kunnosta T3-monoterapian avulla mut ei tullut ymmärrettävää vastausta. Sanoin, et haluaisin niin kovasti ymmärtää et miten lääkärit voi olla niin totaalisen eri mieltä tän hoidosta, mut toisaalta, jos suurimman osan lääkäreistä mieltä tätä ei oo olemassakaan niin hankalahan sitä on lähtee hoitamaankaan. Mut pakko myöntää, et kyllä se silti pistää miettimään et ketä tässä uskoo? Kun toinen sanoo et tää lääkitys parantaa ja toinen et pahimmassa tapauksessa tappaa. Tiedän, että jotkun on menneet huonoon kuntoon tällä lääkitykellä eikä se sovi kaikille, mut sama juttuhan se on tyroksiininkin kanssa, ei todellakaan sovi kaikille! Vai sopiiko se sellaiselle joka sitä syötyään turpoo muutamassa kuukaudessa 20 kiloa ja kaikki oireet on edelleen kehissä? Mut sitä tässä on tullu tää päivä funtsittua ihan melkeen sekoomiseen asti...Mut edelleen oon sitä mieltä, et en lähde julkiselle puolelle hoidettavaks. Mä en vaan oo valmis palaamaan siihen paskaan missä velloin ihan liian kauan. Jos tästä ei nyt muuta oo oppinu niin sen et ainut ketä voi uskoa on oma olo, se on tasan ainut mistä voi olla varma. Ja olipa taas hyvä huomata et stressi ei sovi mulle sit ollenkaan, vaikka kellepä se sopis...Viime ajat mieli on ollu tosi tasanen ja sellanen kaikki järjestyy-fiilis mut sit tää stressipäivä sekoitti pakan ihan täysin ja sen kyllä huomas olossa! Ja nyt alkaa stressinhäätökuuri, jotenki hoidan itteni balanssiin tän päivän järkytysten jälkeen ja uskon et kaikki on just niinku pitää, ei paremmin tai huonommin. En edes viittinyt alkaa kyselemään ravintolisien ja ruokavalion merkityksestä hoidossa, se olis ollu vaan turhaa energianhukkaa...Koska koululääketiedehän on sitä mieltä, että esim. gluteenista ei oo ihmiselle mitään haittaa, leipää ja maitoa vaan niin hyvä tulee ja kyllä ruuasta saadaan kaikki vitamiinit ja hivenaineet. Mut ymmärtäähän sen, olishan se aika karseeta jos kaikki ihmiset alkais syömään terveellisesti ja ottais tarpeeks vitamiineja ja hivenaineita myös purkista, saattais vaikka vahingossa käydä niin et ihmiset olis terveempiä ja lääkkeiden myynti laskis. Mut tää on tätä, Suomi on niin takapajula näissä jutuissa. Mut kyllä sitä ihminen aika avuttomaks ittensä tuntee jos ei lääkäriin voi luottaa! En sit yhtään ihmettele et kaikenlaisten vaihtoehtoishoitojen suosio lisääntyy koko ajan, ei toi nyky lääketiede enää oikein pysty vastaamaan nykyisiä tarpeita. Normi vastaanotolle kun menee, lääkärillä on vartti aikaa ja siinä ajassa pitäis ehtiä selvittämään et mikä on ja mistä se on tullu, nyt olin sentään erikoislääkärillä ja 45 minsan jälkeen heitti ulos kun on jo vartin myöhässä aikataulusta...Mut jos jotain positiivista, niin ei sentään passittanu mua psykiatrille :)

Mut näillä mennään, hetkellisesti pois balanssista mut kohti uutta nousua :)

Päivitystä

Vihdoinkin tuntuu et olo alkaa kohenemaan, en tiedä sit johtuuko se lääkkeistä vai siitä, et vitamiinit päivitettiin viimeks lääkärissä ajantasalle. Välillä se pillerimäärä karmii mut toisaalta se on helppo sulattaa kun tajuaa et nykyruuasta ei sairaalle keholle riitä tarpeeks ravinteita kun kaikki on niin käsiteltyä, vaikka mäkin syön tosi puhtaasti, niin silti. Mitä kaikkia vitamiineja kilpparipotilaiden sit pitää syödä? D-,B-, ja C-vitamiineja, ja reilusti isompia määriä kun valtakunnalliset suositukset on, laadukasta omega 3:sta, magnesiumia, kaliumia, sinkkiä, pantoteenihappoa eli b5-vitamiinia, seleeniä mikä on erityisen tärkeetä kilpparille ja suoliston kunnossapitoon ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereja. Lisäks vielä otan Dermosilin Multivitaa missä on kaikki mahdolliset (on muuten hyvä ja aika edullinenkin tuote ihan kaikille) ja Pycnogenolia, se on rannikkomännyn kuoriuutetta, mikä estää solujen hapettumista ja näin hidastaa elimistön vanhenemista ja rappeutumista. Et kyllä tosta aikamoinen pillericoctail tulee mut ei auta, näillä mennään. Ja niinku sanoin, niin olo on kyllä skarppiutunut sen jälkeen kun noi asiat laitettiin kuntoon. Maitohappobakteereja muuten olis hyvä ottaa päivittäin ihan kaikkien ihmisten ja varsinkin jos on vatsan kans mitään ongelmia. Niitä on olemassa eri tarkoituksiin, mäkään en tiennyt ennen tätä.

Niin, siis jotain positiivista niin myös negatiivista. Alkuviikosta kolahti postilaatikkoon kutsu TYKSiin tutkimuksiin ja sen takia tää viikko on ollu aika karsee. Nyt oon viimeistään käyny selväks et stressi on mun tapauksessa ihan pahin tekijä mikä vetää olon kamalaks, koska siitä kirjeen tulosta nous ihan kamala stressi ja muutamana yönä oon jopa valvonu ja miettiny sitä reissua. Mikä siinä nyt sit niin kauhistuttaa? No, muutaman kanssasairastajan kans jutelleena tiedän suurinpiirtein mitä siltä reissulta voi odottaa...TYKSissä on kuulemma (nää on siis suoraan potilaiden kertomaa) tehty yleinen linjaus et mitään rt3-dominanssia tai lisämunuaisten uupumista ei oo olemassakaan ja jos arvot on normaalit, vika on korvien välissä. Ykskin ihminen oli saanut lähetteen psykiatrille...ja muissa kaupungeissa julkisen puolen tutkimuksissa tapahtunu ihan samaa. Siis uskomatonta, toi on niin älytöntä verorahojen tuhlausta lähettää (päästään) terveitä ihmisiä psykiatreille kun tietää kuin huonosti oikeesti päästään sairaat ihmiset saa hoitoa. Jessus. Mut no, mä oon ihan fine ton asian kanssa, jos mut laitetaan psykiatrille niin meen ihan mielellään koska kyllä mä nyt itteni tiedän et ei mulla päässä vippaa ja ompahan sitten sekin selvitetty. Mut mikä siinä reissussa hirvittää on et miten handlaan sen et jos joku lääkäri meinaa käydä päälle, koska kuuleman mukaan muutama on menettäny malttinsa siellä, ja huutanu potilaalle. En tajua! Mikä tässä jutussa on et julkisen puolen lääkärit reagoi noin??? Mut onneks mulla on melkeen kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen reissuun ja sain yhden kanssasairastajan mukaan tukihenkilöks. Ei tietenkään aiota sanoa siellä et hänkin on "ärrävikainen" vaan ihan vaan mukaan, kuulemma se on auttanu jos joku ulkopuolinen on ollu mukana niin hyökkäys ei oo ollu ehkä ihan niin paha. Mut on tää nyt jumalauta et saa lääkäriin menoa pelätä!! Mikä tässä nyt mättää??? Ykskin sisätautilääkäri oli sanonut et tää T3-lääkitys on hengenvaarallinen, miten se voi olla, jos ihminen syö eka 15 vuotta pelkkää tyroksiinia ja voi tosi huonosti, nukkuu 16 tuntia vuorokaudessa ja syö masennus-ja verenpainelääkkeitä ja on muutenki ihan kanttuvei ja kun alottaa T3-lääkityksen, on muutamassa kuukaudessa jaloillaan, miten sellanen lääkitys voi olla hengenvaarallinen, kysyn vaan. Ja tämäkin ihminen oli jättäny ne lääkitykset kokonaan pois T3-lääkityksen myötä. Muutenki mua niin ärsyttää kun masennuslääkkeitä määrätään millon mihinkin vaivaan. Pahimman jutun oon kuullu kun niitä oli määrätty menkkakipuihin. No, nyt mun pitää lopettaa tästä aiheesta kun se saa niin pahasti verenpaineen nousemaan ja se ei nyt tee hyvää mulle :) Mut et se stressi mikä tosta reissusta on tullu, on aiheuttanu ihan järkyttäviä vapinoita ja kroppa on oireillu muutenkin, vaikka jossain suhteessa onkin ollu skarpimpi olo. Mut nyt on vähän helpottanu kun sain sen tukihenkilön, ja tiedän ettei tarvi yksin kuunnella sitä ryöpytystä ja hiillostusta hoitavan lääkärin nimen kertomisesta (mitä en kyllä aio kertoa) ja toisaalta oon tajunnu sen, et kukaan, oli sitten kuin paljon lukenu lääkäri, ei voi tietää mun oloa paremmin ku mä itte ja sanoa et mikä mulla on ja mikä ei oo. Et ehkä meen sinne avoimin mielin, istun ja kuuntelen ja kiitän mielipiteestä mut "totella" mun ei tarvi, koska tää on vapaa maa ja jokainen saa valita missä ja miten itteään hoidattaa.

Mut silti, vaikka tää sairastaminen on mitä on ja välillä kyrsii vähän enemmänkin, niin onneks sitä tajuaa et ei tää pelkkää miinusta oo silti. Paljon ihania siistejä juttuja on tapahtunu tän sairastumisen myötä ja uusia, ihania ihmisiä on tullu kuvioihin joita ei varmasti olis tullu ilman tätä. On ollu pakko miettiä elämä uusiks ja selkiyttää ittelle et millasia muutoksia on vaan pakko tehä, et tää sama ei toistuis. Koska sekin vaara on olemassa, ihmisiä on jo nyt "toisella kierroksella" ja mä en aio tehdä sitä. Katotaan nyt mitä kaikkee tulee tapahtumaan, mut yks ihminen johon oon viime aikoina tutustunu paremmin, sanoi hyvin et sillonku hän sairastu (paljon vakavammin ku mä mut silti) niin hän ajatteli et jumaliste ku mä tästä selviän niin alan tekee just sitä mitä huvittaa! Ja se helpottaa tän kaiken kestämistä, et uskon kuitenki et asiat tapahtuu syystä, sairastumisetki ja jotain  kaikki tilanteet meille aina opettaa. Ja koska iskä on opettanu et asioilla on tapana järjestyä niin kyllä kaikki taitaa sit kuitenki olla ihan hyvin :) Välillä on huonoja päiviä mut täytyy vaan oottaa et se on ohi ja sit tulee taas hyvä päivä ja jaksaa lähtee lenkille sun muuta.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin...Ton vois kyl kääntää mun kohdalla toisinki päin :)

Eteenpäin mennään, hitaasti mutta varmasti..

No niin, kävin tiistaina uudella lääkärillä ja olipahan kokemus! Ei ollut tällä lääkärillä sitten kiire minnekään, olin siellä reilusti yli tunnin ja se kyseli kaiken mahdollisen ja mä yritin muistaa ja kertoa. Käytiin läpi tän hetkiset lääkitykset ja lisäravinteet ja päivitettiin ne ajan tasalle. Vaikka tätä sairautta hoidetaan myös lääkityksellä, lisäravinteet näyttelee hoidossa vähintään yhtä suurta osaa. Ja vaikka se jotenkin ällöttääkin syödä kourakaupalla kaikenmaailman pillereitä, tajuan, ettei tässä kohtaa oo vaihtoehtoja kun mun keho ei tällä hetkellä saa ruuasta lähimainkaan kaikkia vitamiineja, kivennäisaineita ja antioksidantteja mitä se toipuakseen tarvii.  Lääkäri oli myös sitä mieltä et mulle pitäis tehdä laaja suolistoanalyysi, samanlainen siis mikä tehtiin kilpparista koska luultavasti suolisto on aika huonossa kunnossa jo monien viime vuosien aikana syötyjen antibioottikuurienki takia. Ja koska epäilen et oon altistunut homeelle, sekin tulee näkymään siinä testissä. Oon miettiny paljon tota homehommaa viime aikoina ja tajusin yks päivä, et sen jälkeen kun lokakuussa jäin sairaslomalle, mun flunssa-ja poskiontelokierre loppu siihen, et se kyllä puhuis sen puolesta et töissä tosiaan olis hometta mut onhan se aivan yhtä paljon mahdollista et sairastelukierre johtui tästä sairaudesta ja sen aiheuttamasta stressistä, koska stressiähän se on aiheuttanut kun oon yrittänyt jaksaa töissä kaikken näiden oireiden ja jatkuvan flunssailun kanssa. Et hankala sanoo kumpi oli ensin, muna vai kana...Mut onneks se suolistoanalyysi antaa jotain vastauksia.  Oon tässä viime aikoina onnitellu itteeni et luotin vaistooni syksyllä kun en laittanut vakuutustani pois. Olin ihan vähällä jättää sairaskuluvakuutukseni pois kun mulla on niin" hyvä työterveyshuolto" ja mun kokemuksen mukaan täällä Kaarinassa julkinenki puoli pelaa aika hyvin. Tää kilpparihässäkkä oli just sillon alkamaisillaan ja joku pieni ääni sano et älä lopeta sitä vakuutusta vielä ja hemmetin hyvä etten lopettanu! Tähän mennessä tää sairastaminen on tullu maksamaan, syyskuusta lähtien jo yli 1500 euroa! Lääkärikulut ja lääkkeet sekä verikokeet pitäis saada vakuutusyhtiön piikkiin mut pelkkiin lisäravinteisiin on menny yli 600 euroa...et melko halpaa on tää sairastaminen. Onneks vihdoin tajusin alkaa tilaamaan pillerini iherbistä kun sieltä ne saa puolta halvemmalla. Vähän jännittää vakuutusyhtiön suhtautuminen tähän, sellaistakin juttua on tullu vastaan et osa vakuutusyhtiöistä on heittäytynyt hankalaks korvauksien kanssa. Mut katotaan kuin käy, mun vakuutusyhtiöstä kokemukset on toistaseks ollu positiivisia ja ihmiset on saaneet rahansa takasin.

Lääkäri määräs myös lisää verikokeita, nyt on otettu jo kaikki loput rauta-arvot ja d-vitamiiniarvot, ens viikolla saadaan tulokset. Toivon melkein et ne olis huonot, koska esim. matalilla rauta-arvoilla ja kilpparin vajaatoiminnalla on paljon samoja oireita ja lisäraudalla voisin siis saada vähän oloa kohenemaan. Lisäks meen ens viikolla vielä gastropaneeliin mistä saadaan myös tietoa vatsan kunnosta.

Kävin tiistaina töissä viemässä sairaslomatodistuksen ja moikkaamassa työkavereita ja vähän haikee fiilis tuli, kun tajusin etten ehkä mee sinne pitkään aikaan. Vuorotteluvapaa varmistuu ens viikon aikana. Välillä en voi edes uskoa et tästä tuli tällanen soppa ja et se oon oikeesti mä jolle tää tapahtuu, kun yleensä näitä juttuja lukee lehdistä. Eilen palautin itteni taas maan pinnalle tän olotilan suhteen kun jossain mielenhäiriössä ajattelin et meen käymään salilla. Kun oon nyt ajatellu et pakko tehä sellasia asioita mistä tulee hyvä fiilis, etten ainakaan ala masentumaan tähän oloon ja treenistä on aina tullu hyvä olo. No, nyt sitten tuli sekin päivä vastaan et vaikutus oliki päinvastainen...Vaikka tein tosi kevyesti ja omaa oloa kuunnellen, mille olin saanu lääkäriltäkin luvan, niin silti sain sen luokan vapinat ja tärinät aikaan et kolme tuntia piti kerätä voimia kauppareissua varten ja senki jälkeen loppuilta meni sohvan pohjalla. Et uskottava se nyt on et salireissut saa unohtaa hetkeks...Kattelin jo eläkeläisten vesijumppa-aikatauluja, ehkä ne olis mulle sopivampia tällä hetkellä :) Kun jotain on pystyttävä tekemään, muuten lähtee järki!! Onneks voin kävellä kuitenkin ja huomenna meen joogaan. Sitäkin yritin alkusyksystä mut se ei sillon onnistunu kun se tunti oli keskellä päivää ja se tunti meni siihen et yritin pysyä hereillä kun nukahtelin koko ajan, mut tää on iltatunti niin jospa tää yritys onnistuis.

Et tällasta tälla kertaa, kuullaan taas! :)