Kävin verikokeissa pitkästä aikaa ja arvot oli ihan ok, tosin tulehdusarvot oli vieläkin reippaasti koholla, maksimi on 60 ja mulla ne oli 217. Olin hiukan toivonut et ne olis paremmat gluteenittoman ruokavalion myötä, koska sen takiahan mä gluteenittomalla oon koska sillä pitäis olla tulehdusta hillitsevä vaikutus mut ei nähtävästi auta mulla ja katotaan nyt lähdetäänkö sitä selvittämään et mistä se tulehdus sit johtuu...Joillakin sitä aiheuttaa esim. ameebat tai mykoplasma. Mut en sit tosiaan tiedä lähdetäänkö mulla tutkimaan sitä tässä vaiheessa kun eihä mulla oo ens perjantain jälkeen edes lääkäriä...Ens viikolla siis meen tosiaan lääkäriin, lääkitys vaihdetaan Armouriin joka on yhdistelmälääke ja sisältää kaikkia kilpparin tarvimia hormoneja. Mielenkiintoista nähdä mihin suuntaan olo menee, kaikille tää lääkitys ei oo sopinu ja monet ottaakin sitä ja Liothyroninia molempia ja voi niin hyvin. Ja tää on siis ilmeisesti viimenen käynti tällä lääkärillä, kiitos TYKSin sisätautilääkärin joka teki sen kantelun Valviraan hoitovirheestä (!) tästä mun lääkäristä. Olin ajatellut koittaa saada aikaa Raumalle, siellä on kuulemma hyvä lääkäri mut soitin sinne ja on niin buukattu ettei ota uusia asiakkaita ennen syksyä. Seuraava vaihtoehto olis Tampereella...On tää touhua ja hullummaks menee vaan! Kyrsi niin et kirjotin kirjeen sille TYKSin lääkärille vaikka eihän siitä mitään hyötyä oo mut pakko oli saada kerrottua et näin hengenvaarallinen tää lääkitys on niinku se mulle väitti.
Mutta joo, tällä hetkellä olo on taas ihan hyvä ja hyvä et onkin kun hommaa on tällä hetkellä aika paljon kun meillä on iso remppa menossa ja voimia tarvitaan :) Muutenkin kaikki on hyvin, elämässä tapahtuu mukavia asioita ja asiat menee eteenpäin. Paljon on taas ollu varmaan taas vaikutusta silläkin et on saanu järjestettyä päänsä palikoita oikein....Tajusin jossain vaiheessa et niin kauan ku mä en hyväksy tätä sairautta ja taistelen kaikilla voimillani sitä vastaan, niin sitä enemmän se myös vie mua ja sitä kautta hankaloittaa elämää. Tajusin päästää irti ja hyväksyä sen et fine, mulla nyt on tää ja loppuelämän lääkitys ja tän kans nyt vaan on opittava elämään. Ja jotenki sen tajusin kans et jessus, jos mun kerran piti sairastua niin kyllähän sitä saa olla onnellinen et se on vaan tätä eikä mikään syöpä! Ja niinku joskus aikasemminki kirjotin niin tää koko soppa on tuonu niin paljon hyvääkin :)
Mut eipä muuta, kuullaan taas!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti