sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Vitutus maksimus!

Just niin. Tässä on taas tapahtunu aika paljon. Ennen lomaa otin Liothyronin rinnalle tyroksiinin, resepti oli varalta olemassa jos sattuisin sitä tarvimaan. Ajattelin et haluan koittaa sitä, koska se on niin paljon halvempaa kuin armour. Alku vaikuttikin lupaavalta, olo piristyi ja muutenkin oli hyvä olo. Kunnes 1,5 viikon kokeilun jälkeen iski turvotukset päälle ja totesin että ei kiitos enempää! Jätin sen kerrasta pois eikä oo onneks tullu mitään seuraamuksia. Samaan aikaan olen vähentänyt Liothyronin määrää ja koska olo on ollut aika hyvä, sain jostain päähäni hullun idean et kokeilen lääkkeettömyyttä. Jotenkin muistelin alkuarvoni paremmaks mitä ne olikaan ja ajattelin et jos suuri osa oireista onkin ollut stressin, ylikunnon ja homealtistuksen aiheuttamia ja pääsisin vielä lääkkeistä eroon. Laskin sitten Liothyronin liian alas ja vajaalla mennään taas ja reippaasti! Torstaina olis ollut lääkäriaika minkä idiootti siirsin toukokuulle kun ajattelin et haluun katsoa et mihin tää lääkkeettömyyskokeilu johtaa...enkä ollut ehkä henkisesti valmis siirtymään armouriin, se on tosi kallis lääke eikä siihen saa edes kela-korvausta, saatika et vakuutusyhtiö sitä korvais. No, arvaatte varmaan et nyt kadun katkerasti et menin siirtämään sen ajan...Nyt täytyy sitten taas kärvistellä yli kuukaus ennenkuin pääsen lääkäriin. Onneks väsymys ei oo tullu takas mut huomaan kyllä selkeesti et suoraansanoen vituttaa ihan liikaa, turvottaa niin ettei takkikaan mee kunnolla kiinni, eilen kävin pitkästä aikaa vaaàlla ja kas, plus kaks kiloa tullu tosta vaan. Jumaliste! Niinku tässä ei olis jo tarpeeks, kohta "pääsen" kymppikerhoon minäkin tätä menoa...Täytyy nyt vaan nostella annosta et pääsen jonkunlaiseen tasapainoon ja odottaa toukokuuta ja lääkäriinpääsyä.

On tässä jotain kivaakin tapahtunu ettei ihan marinaks mee. Pitäis nyt olla onnellinen siitä, et pystyn taas urheilemaan, sitähän mä oon odottanu viime kesästä asti. Juoksu kulkee ja oon tehny aika pitkiäkin lenkkejä ja lomalla hiihdin 17 kilsan lenkin, se oli ihan erityisen siistiä. Mut olishan se enemmän ku kivaa et sais noita kertyneitä kiloja pois kun kesäkin on tulossa mut aika haastavaa se on ku kroppa ei pelitä. Ja onneks on tää vuorotteluvapaa ettei tarvi töissä olla, en oo kyllä erityisen sosiaalista seuraa tällä hetkellä....Toivon vaan niin et syksyyn mennessä tähän hommaan tulee joku tolkku kun täytyy taas palata arkeen. Armourin suhteen on kyllä kovat odotukset, sen pitäis olla hyvä lääke ja on auttanut monia älyttömästi.

Käykääpä lukemassa toi tarina jonka linkitän tähän loppuun, saa aika hyvän kuvan siitä miten hyvin kilppariasioita meillä hoidetaan...

http://www.luontaisnetti.fi/index.php?valikko=valikko&sivu=arkisto_2014_Jasminen_kilpirauhaskiistan_uhri