Päivitystä

Vihdoinkin tuntuu et olo alkaa kohenemaan, en tiedä sit johtuuko se lääkkeistä vai siitä, et vitamiinit päivitettiin viimeks lääkärissä ajantasalle. Välillä se pillerimäärä karmii mut toisaalta se on helppo sulattaa kun tajuaa et nykyruuasta ei sairaalle keholle riitä tarpeeks ravinteita kun kaikki on niin käsiteltyä, vaikka mäkin syön tosi puhtaasti, niin silti. Mitä kaikkia vitamiineja kilpparipotilaiden sit pitää syödä? D-,B-, ja C-vitamiineja, ja reilusti isompia määriä kun valtakunnalliset suositukset on, laadukasta omega 3:sta, magnesiumia, kaliumia, sinkkiä, pantoteenihappoa eli b5-vitamiinia, seleeniä mikä on erityisen tärkeetä kilpparille ja suoliston kunnossapitoon ruoansulatusentsyymejä ja maitohappobakteereja. Lisäks vielä otan Dermosilin Multivitaa missä on kaikki mahdolliset (on muuten hyvä ja aika edullinenkin tuote ihan kaikille) ja Pycnogenolia, se on rannikkomännyn kuoriuutetta, mikä estää solujen hapettumista ja näin hidastaa elimistön vanhenemista ja rappeutumista. Et kyllä tosta aikamoinen pillericoctail tulee mut ei auta, näillä mennään. Ja niinku sanoin, niin olo on kyllä skarppiutunut sen jälkeen kun noi asiat laitettiin kuntoon. Maitohappobakteereja muuten olis hyvä ottaa päivittäin ihan kaikkien ihmisten ja varsinkin jos on vatsan kans mitään ongelmia. Niitä on olemassa eri tarkoituksiin, mäkään en tiennyt ennen tätä.

Niin, siis jotain positiivista niin myös negatiivista. Alkuviikosta kolahti postilaatikkoon kutsu TYKSiin tutkimuksiin ja sen takia tää viikko on ollu aika karsee. Nyt oon viimeistään käyny selväks et stressi on mun tapauksessa ihan pahin tekijä mikä vetää olon kamalaks, koska siitä kirjeen tulosta nous ihan kamala stressi ja muutamana yönä oon jopa valvonu ja miettiny sitä reissua. Mikä siinä nyt sit niin kauhistuttaa? No, muutaman kanssasairastajan kans jutelleena tiedän suurinpiirtein mitä siltä reissulta voi odottaa...TYKSissä on kuulemma (nää on siis suoraan potilaiden kertomaa) tehty yleinen linjaus et mitään rt3-dominanssia tai lisämunuaisten uupumista ei oo olemassakaan ja jos arvot on normaalit, vika on korvien välissä. Ykskin ihminen oli saanut lähetteen psykiatrille...ja muissa kaupungeissa julkisen puolen tutkimuksissa tapahtunu ihan samaa. Siis uskomatonta, toi on niin älytöntä verorahojen tuhlausta lähettää (päästään) terveitä ihmisiä psykiatreille kun tietää kuin huonosti oikeesti päästään sairaat ihmiset saa hoitoa. Jessus. Mut no, mä oon ihan fine ton asian kanssa, jos mut laitetaan psykiatrille niin meen ihan mielellään koska kyllä mä nyt itteni tiedän et ei mulla päässä vippaa ja ompahan sitten sekin selvitetty. Mut mikä siinä reissussa hirvittää on et miten handlaan sen et jos joku lääkäri meinaa käydä päälle, koska kuuleman mukaan muutama on menettäny malttinsa siellä, ja huutanu potilaalle. En tajua! Mikä tässä jutussa on et julkisen puolen lääkärit reagoi noin??? Mut onneks mulla on melkeen kolme viikkoa aikaa valmistautua siihen reissuun ja sain yhden kanssasairastajan mukaan tukihenkilöks. Ei tietenkään aiota sanoa siellä et hänkin on "ärrävikainen" vaan ihan vaan mukaan, kuulemma se on auttanu jos joku ulkopuolinen on ollu mukana niin hyökkäys ei oo ollu ehkä ihan niin paha. Mut on tää nyt jumalauta et saa lääkäriin menoa pelätä!! Mikä tässä nyt mättää??? Ykskin sisätautilääkäri oli sanonut et tää T3-lääkitys on hengenvaarallinen, miten se voi olla, jos ihminen syö eka 15 vuotta pelkkää tyroksiinia ja voi tosi huonosti, nukkuu 16 tuntia vuorokaudessa ja syö masennus-ja verenpainelääkkeitä ja on muutenki ihan kanttuvei ja kun alottaa T3-lääkityksen, on muutamassa kuukaudessa jaloillaan, miten sellanen lääkitys voi olla hengenvaarallinen, kysyn vaan. Ja tämäkin ihminen oli jättäny ne lääkitykset kokonaan pois T3-lääkityksen myötä. Muutenki mua niin ärsyttää kun masennuslääkkeitä määrätään millon mihinkin vaivaan. Pahimman jutun oon kuullu kun niitä oli määrätty menkkakipuihin. No, nyt mun pitää lopettaa tästä aiheesta kun se saa niin pahasti verenpaineen nousemaan ja se ei nyt tee hyvää mulle :) Mut et se stressi mikä tosta reissusta on tullu, on aiheuttanu ihan järkyttäviä vapinoita ja kroppa on oireillu muutenkin, vaikka jossain suhteessa onkin ollu skarpimpi olo. Mut nyt on vähän helpottanu kun sain sen tukihenkilön, ja tiedän ettei tarvi yksin kuunnella sitä ryöpytystä ja hiillostusta hoitavan lääkärin nimen kertomisesta (mitä en kyllä aio kertoa) ja toisaalta oon tajunnu sen, et kukaan, oli sitten kuin paljon lukenu lääkäri, ei voi tietää mun oloa paremmin ku mä itte ja sanoa et mikä mulla on ja mikä ei oo. Et ehkä meen sinne avoimin mielin, istun ja kuuntelen ja kiitän mielipiteestä mut "totella" mun ei tarvi, koska tää on vapaa maa ja jokainen saa valita missä ja miten itteään hoidattaa.

Mut silti, vaikka tää sairastaminen on mitä on ja välillä kyrsii vähän enemmänkin, niin onneks sitä tajuaa et ei tää pelkkää miinusta oo silti. Paljon ihania siistejä juttuja on tapahtunu tän sairastumisen myötä ja uusia, ihania ihmisiä on tullu kuvioihin joita ei varmasti olis tullu ilman tätä. On ollu pakko miettiä elämä uusiks ja selkiyttää ittelle et millasia muutoksia on vaan pakko tehä, et tää sama ei toistuis. Koska sekin vaara on olemassa, ihmisiä on jo nyt "toisella kierroksella" ja mä en aio tehdä sitä. Katotaan nyt mitä kaikkee tulee tapahtumaan, mut yks ihminen johon oon viime aikoina tutustunu paremmin, sanoi hyvin et sillonku hän sairastu (paljon vakavammin ku mä mut silti) niin hän ajatteli et jumaliste ku mä tästä selviän niin alan tekee just sitä mitä huvittaa! Ja se helpottaa tän kaiken kestämistä, et uskon kuitenki et asiat tapahtuu syystä, sairastumisetki ja jotain  kaikki tilanteet meille aina opettaa. Ja koska iskä on opettanu et asioilla on tapana järjestyä niin kyllä kaikki taitaa sit kuitenki olla ihan hyvin :) Välillä on huonoja päiviä mut täytyy vaan oottaa et se on ohi ja sit tulee taas hyvä päivä ja jaksaa lähtee lenkille sun muuta.

Näihin sanoihin ja tunnelmiin...Ton vois kyl kääntää mun kohdalla toisinki päin :)